Hukkasin 15 minuuttia yrittäessäni keksiä otsikkoa tälle ihka ensimmäiselle blogimerkinnälleni. Kuvittelin sen olevan tärkeää, sillä otsikonhan tulisi selvittää lukijalle, mitä tuleva teksti pääpiirteissään tulee käsittelemään. Eräs nettituttuni sitten vihjaisi, että kirjoittamisen jälkeen otsikko on helpompi keksiä. Ja minä kun en vielä siitä sisällöstäkään tiedä.

Ensiksi se, miksi aloitin blogaamisen, ja juuri tänään. No, lyhyesti sanottuna syy on kutakuinkin tämä: en enää saa omista ajatuksistani selvää. Tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa, mutta lapsellisesti luulin kaiken selviävän ajattelemalla niitä asioita lisää. Päinvastoin, löysin ongelmista lisää ongelmia!

Olen yrittänyt joskus puhua ongelmistani muille. Asiat tuntuivat muista huvittavilta, jotkut suorastaan ihmettelivät, miten kyseiset asiat voivat minusta tuntua ongelmilta. Näistä kommenteista viisastuneena päätin tukkia suuni. Asioiden vatvominen ja jatkuva stressaaminen eivät kuulemma terveyttä hirveästi edistä, joten päätin alkaa kirjaamaan niitä ylös.

(Pitkän pohdinnan lopputulos: Ongelmia ongelmissa. Tästedes en hukkaa minuuttia enempää aikaa otsikon keksimiseen!)